Hae valoa ympärillesi pienistä asioista
Huh aikamoinen viikko takana, mun on pitänyt joka päivä tänne kirjottaa, mut yhtäkkiä päivät on vaan lipunu ohitse ja en ookkaan ehtinyt… Joten..
Palataan Lauraan, kuvio meni kuten pelättiinkin, Laura ei mennyt klinikalle varattuun lääkäritapaamiseensa, eikä ole sen jälkeen näkynyt äidin luona kun kuuli ”rakkaansa” vapautunen.
Ei näistä nuorista kumpikaan taida ymmärtää millaisessa suossa tarpovat, Lauralta on asunto lähdössä jälleen alta, maksamattomien vuokrien takia, siellä tämä pariskunta viettää aikansa Lauran asunnolla, kun eivät uskalla mennä tämän pojankaan asunnolle, siellä nimittäin on jo ovien läpi menty sisälle ja rappukäytävän ja asunnon välinen ovi on ihan palasina. En sitten tiedä mikä on pariskunnan jatkosuunitelma ajatellen asumista?!?
Laura sanoi ennen kuin hänen poikaystävänsä (olkoon hänen nimensä nyt vaikka Jami), eli ennen kuin Jami vapautui Laura oli valmis todellakin lähtemään hoitoon niin päihdeongelmasta kuin omasta mielenterveydestäänkin, olihan se liian hyvää ollakseen totta ja näin meiltä vedettiin JÄLLEEN matto jalkojen alta.
Jami ja Laura nyhväävät nyt Lauran asunnolla ja kai kuvittelevat tämän olevan sitten elämää, väittävät hoitaneensa asioita… mieleeni tulee vaan kysymys hoitanut miten ja mitä? Koska Lauralla on tapana kyllä kovasti lähteä niitä asioita hoitamaan, lopulta vaan asiat ovat entistä enemmän solmussa ja asiat enemmän pielessä, hän kun menee vaan päätäpahkaa miettimättä yhtään eteenpäin, ei Lauralla ole hajuakaan mitä tapahtuu edes murto-osa sekunnin päästä.
Eli taas kerran ollaan tämän noidan kehän siinä pisteessä kun voimme vaan toivoa, arvailla ja odottaa.
Viimeisin uutinen mitä kuulin on että Laura ja Jami aikovat naimisiinkin, joo o… ja että ihan maistraatissa sitten olis tarkotus tää lupaus ikuisesta rakkaudesta vannoa… En sano etteikö Jami voisi olla ihan hyvä puoliso Lauralle ja päin vastoin, molemmilla vaan sattuu nyt olemaan tää sama ongelma näiden päihteiden kanssa, jos ne toisiaan rakastais niin ne menis ja laittais ittensä kuntoon…
Kun ei todellakaan ole rakkautta tappaa hitaasti mutta varmasti toisiaan.
No sitten siihen mikä on mut pitänyt kiireisenä tän viikon ajan, syyllinen ei tälläkertaa ole Laura, koska sille asialle en taas juuri tällähetkellä mahda mitään, tottakai pelko ja paha olo kalvaa koko ajan syvää sisintä, mutta ei voi jaksaa jos jää siihen pahaan oloon virumaan… Jotenka… olen löytänyt elämäni pelastuksen, hankein kuntosalikortin ja oon nyt käyny urakalla purkamassa niinsanottua pahaa oloani liikuntaan.
Voin kertoa, että liikunta todella tekee ihmeitä mielelle! Ei siinä paljon tule mietittyä murheita kun osallistuu ryhmäliikuntatunneille ja pistää siellä parastaan, antaa vaan palaa niin äärirajoille asti, että kun tunti on ohi olo on niin huikee ja fiilis mitä mahtavin ettei edes muista maailmasta löytyvän murheita laisinkaan.
Eihän se fiilis kauan kestä mut kyllä siinä päivässä helposti menee pari tuntia siihen ku ensin tavottelet tunnilla sitä fiilistä ja sen jälkeen nautit siitä et oot taas kerran saavuttanu seuraavan etapin.
Se mikä on ihan mahtavaa tässä uudessa harrastuksessa on se, että mun elämässä on vihdoin jotain muutakin sisältöä, kuin se että… aamulla töihin, töiden jälkeen päiväunet koska on henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt, päiväunien jälkeen kodin siivousta ja joinain iltoina Lauran perässä juoksua.
EI ENÄÄ!!! Töiden jälkeen ei enää väsytä vaan olo on parempi ku ikinä, kotityöt ei vituta niin paljon kuin ennen, koska en oo niin väsynyt ja Laurankin juoksut jaksaa jollain tavalla sillon kun niitä on ja siitä voin kiittää LIIKUNTAA, SE TEKEE IHMEITÄ!!!
