Herätäänkö jo siihen todellisuuteen, ettei maailma ole enää mikään pumpulipesä ja aletaan JOKAINEN välittää toinen toisistamme sen verran, että annamme apumme, kun siihen tulee TILAISUUS
Kirjoitan nyt hieman blogini päihdeaiheen sivusta, mutta koska tämä tapaus nyt puhuttaa, huolestuttaa ja ehkä hieman pelottaakin suurta osaa meistä, niin katson, että nyt on hetki jolloin on ihan oikea aika pompata pois päihdemaailmasta.
Ajattelen, että tämä postaus kuulunee blogini mielenterveys osa-alueeseen. Koska eihän terve ihminen tee tälläistä toiselle, eihän?
17-vuotias porilaistyttö katosi perjantai-iltana lähdettyään lenkille. Viimeinen havainto hänestä tehtiin kello 19, jolloin hän poistui Metallinkylän alueella sijaitsevasta kodistaan. Tytön puhelin ei ollut päällä koko tuona aikana.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015013119122185_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015020219132091_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015020219135867_uu.shtml
Perjantaina Porin Metallinkylästä lähti lenkille 17-vuotias nuori nätti tyttö. Toiset nuoret ovat perjantai iltaansa viettämässä kavereidenluona kotibileissä. Tämä vaalea neitokainen vietti iltaansa terveellä tavalla. Tyttöä tosin ei koskaan kuulunut kotiin, joten vanhemmat huolestuivat ja tekivät ilmoituksen tyttärestään. Poliisi tutki asiaa aluksi ihmisen katoamisena, eikä katsonut asiaan liittyvän rikosta. Ystävä painotti somessa, että tämä tyttö ei ole sellainen, että tekisi tätä ihan vaan huvikseen, että tytöllä on OIKEASTI hätä.
Tieto kiri nopeasti sosiaalisessa mediassa, facebookissa lukuisat siviili ihmiset kertoivat lähtevänsä haravoimaan aluetta, jossa tytöllä on ollut tapana lenkkeillä. Me myös mukaan lukien. Rämmeimme läpi lähimetsän, lunta oli ainakin polviin asti ja toivoin, että tyttö löytyisi äkkiä ja hengissä. Sosiaaliseen mediaan tulvi kokoajan lisäinfoa paikoista joissa ihmiset olivat käyneet katsomassa, eikä jälkeäkään oltu löydetty. Myöhemmin illalla eräs naishenkilö kertoo nähneensä tuntomerkkeihin sopivan tytön hölkkäämässä pyörätietä pitkin kotinsa suuntaan, matkaa oli jäljellä vielä jokunen kilometri. Sen jälkeen kukaan ei tyttöä ole nähnyt.
Lähdimme vielä illalla etsimään tyttöä taskulamppujen kanssa viimeisen havaintopaikan lähistöltä, kävelimme läpi lenkkipolun, poikkesimme jopa joenjäälle katsomaan, jos tyttö olisi vaikka poikennut jäänylitse. Mutta ei, ei mitään.
Aamulla tuli tietoa, että Kokemäellä on palanut kaksi rakennusta, samana iltana kuin tämä lenkkeilijä katosi ja raivaustöiden yhteydessä oli maantasalle palaneen rakennuksen seasta löytynyt naisen ruumis. Samaiselta alueelta löytyi myös auto. Poliisi on nyt pidättänyt 25-vuotiaan miehen epäiltynä tapaukseen.
Tuntuu pahalta ja ahdistaa, voin vain kuvitella mitä perhe käy nyt lävitse. Auttaisin jos voisin, mutta tällaisessa tilanteessa tuskin kukaan voi oikeasti auttaa, jos talosta löytynyt tyttö on samainen lenkkeilijä, ei kukaan voi enäää auttaa, ei kukaan meistä saa tapahtunutta pyyhittyä pois.
Hiljaa mielessäni edelleen toivon, ettei palaneesta talosta löytynyt vainaja ole tämä tyttö, vaikka en myöskään toivo sen olevan kukaan muukaan, mutta voin vain kuvitella mitä tämä tyttö on joutunut kokemaan. Jos asiat ovat nyt niin kuin julkisuuteen tulevat jutut antaa ymmärtää, niin ihminen joka tämän teon takana on, on SAIRAS PSYKOPAATTI, joka tarvitsee vankilan lisäksi myös apua mielenterveyteensä. On olemassa rikollisia ja rikollisia… Toiset tekevät ns. pikkurikoksia, koska se on kivaa elää niin ja toiset isoja raakoja ja kamalia tekoja, koska pääkoppa ei yksinkertaisesti pelitä. Ei kukaan rikollinenkaan, jonka päässä edes vähän leikkaa, tee mitään tälläistä.
Etsiessäni tyttöä pohdin ääneen vanhemmilleni ääneen, että voiko pitää paikkansa sanonta ”Kun antaa hyvää, saa myös itse hyvää takaisin.” Koska niin paljon kun meidänkin elämässä on suomeksi sanottuna p#sk## ja silti yritämme auttaa vielä muita, vaikka voimavarat on vähissä jo omienkin ongelmien tähden, niin silti satelee kiviä niskaan taivaalta. Vastasi äiti minulle:
”Ehkä se hyvä on tässä se, että kun yritämme auttaa muitakin, se motivoi meitä liikkumaan emmekä jämähdä paikoillemme, meillä on toivoa.”
Vaikka emme juuri nyt voi auttaa siskoani Lauraa, voimme ainakin yrittää auttaa jotain muuta sillävälin, kunnes taas tulee oikeanlainen sauma tarttua Lauran tilanteeseen.
JO YHDEN IHMISEN APU JA VÄLITTÄMINEN VOI TEHDÄ MAAILMASTA EDES VÄHÄN PAREMMAN PAIKAN.
Maailman pahuutta emme varmaan tule koskaan saamaan pois, mutta voimme välittää toinen toisistamme, pitää silmämme auki kun kuljemme ja auttaa hädässä olevaa. Joskus suurin apu ei ole materiaali vaan se mitä voit antaa itsestäsi toiselle, yleensä kaikista suurin apu on olla LÄSNÄ!
Kun lenkkeilijätytön tapauksesta selviää enemmän ja jos vainaja ei ole tämä 17 vuotias tyttö, aion pinnistää ja jatkaa etsimistä sen verran mitä omat resurssini antavat myöden!
Kamalalta tuntuu, että poliisi ei tarttunut heti tilanteeseen TAASKAAN tarpeeksi vakavasti HETI, aina ensin ajatellaan, että joo teini-ikäinen nehän nyt tulee ja menee miten sattuu, valehtelee ja karkailee…. Joo se on kuva yleisesti ottaen teini-ikäisestä, mutta vaikka vanhemmat eivät kaikkea lapsestaan tietäisi, niin paras ystävä tietää kyllä. Jäin vaan taas kerran kaipaamaan poliisilta parempaa ja vakavampaa otetta tapaukseen, koska kaikki merkit viittasivat rikokseen jo ennen kuin siitä edes lehdessä mainittiin.
Aletaan tukia asiaa rikoksena vasta, kun jostain löytyy ruumis. Onko nyky-yhteiskunnassa rikoksen määritelmä kuolema?
Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta kun on, aion niille antaa totuuden mukaisen kuvan tästä maailmasta, ja siitä, että tämä ei ole enää mikään pumpulipelto tämäkään kaupunki, joka kadun kulmassa on pahuutta, on myös hyvää, mutta on liikaa pahaakin. Opetetaan siis lapsemme pärjäämään tässä maailmassa, tällä luvulla mitä nyt elämme, unohdetaan kasvatuksessa mitä oli ennen. Koska se ennen ei enää päde!
Sanotaan, että ite voi vaikuttaa tapahtumiin, aina ei voi. Mutta voimme olla entistä varovaisempia, enkä tarkoita kotiin jäämistä. Tottakai me käydään lenkillä silloin kun halutaan ja nautitaan siitä, ei anneta valtaa pahuudelle, mutta voimme lenkillä ollessamme kulkea reittejä joissa on muitakin ihmisiä PALJON, ja hassua, että sanon tämän metsäkammoisena ihmisenä, mutta alan uskoa, että nykyään turvallisin paikka lenkilläkäymiseen nykyisin on metsä, siellä kulkee niin vähän ihmisiä, että jos haluaa toista vahingoittaa ei kyllä mene metsään seisomaan ja odottamaan viikkotolkulla josko sieltä joku ilmestyisi jolle voisi jotain pahaa tehdä. voimme jättää sen toisen mp3 soittimen kuulokkeen laittamatta korvaan, jotta kuulemme toisella korvalla ympäröivän maailman, voimme kertoa tarkan lenkkireittimme jollekin läheiselle ja ajan jonka aiomme olla lenkillä.
On kamalaa jos tämän nuoren naisenalun elämä päättyi tällätavalla ja näin lyhyeen, mutta uskokaa, kyseinen nuori varmasti toivoisi meidän ottavan oppia ja tekemään tapahtumaan johtaneet asiat toisin, jotta se mitä tapahtui, ei tapahtunut hänelle ”turhaan”.
Toivokaamme viimeiseen asti tytön löytyän vielä jostain hengissä ja jos näin ei ole, otetaan me muut opiksemme ihan jo tytön muistonkin tähden <3
Muistetaan myös jokainen päivä näyttää läheisillemme, että rakastamme.
