Mikä auttaa jaksamaan läheisen huumeriippuvuuden tuomaa surua ja tuskaa
IHMINEN EI ITKE KOSKA ON HEIKKO, VAAN KOSKA ON OLLUT VAHVA LIIAN KAUAN
Haluan tässä julkaisussa kertoa, kuinka perheemme pyrkii selviämään tästä kaikesta, jota nuorin perheenjäsenemme meille aiheuttaa.
Suurin onni on meidän tiivis ja rakastava perhe! Yritämme tukea ja kuunnella toinen toistamme.
”Huudetaan kun kiukuttaa, itketään kun itkettää ja ollaan jaksamatta kun väsyttää.”
Puhutaan paljon yhdessä asiasta ja omista tuntemuksista, eikä todellakaan säästellä tunnepurkauksia, kyllä ne räjähtää kun on räjähtääkseen.!
Tehdään asioita yhdessä: Tekeminen jos mikä on terapiaa ja ei, en välttämättä tarkoita mitään sen ihmeelliempää tekemistä, kuin esimerkiksi ulkoilu, leffat, kirjat… Jokaisella oma hyväksi havaittu keino unohtaa muu maailma ympäriltä.
Viime keväänä istuimme äitini luona kahvilla ja totesin että vois lähteä laivalle ja ikeaankin tekisi mieli lähteä. Siitä me sitten varasimme matkan viroon seuraavaksi viikonlopuksi. Sitten käänsimme auton keulan kohti tamperetta ja ikeaa! HUIPPUA ❤
Kyllä terveyskeskus on tarjonnut kaikenlaista keskusteluapua, mutta ei en minä kaipaa keskusteluseuraa, kyllä mulla sitä on! Kaipaan Lauralle lääkäriä joka osaa hommansa ja joka on kiinostunut muustakin kuin pelkästä pyrokratia paskasta!
”En aio mennä tuhlaamaan aikaani mihinkään tukiryhmään ja lässyttämään kuinka lapseni tekee näin ja näin, enkä voi asialle mitään. Tarvitsen sen ajan tehdäkseni jotain konkreettista. Kyllä sitten olen valmis menemään ryhmään, kun minulla on niille äideille ja omaisille jotain annettavaa. Haluan siinä tapauksessa olla avuksi ja kertomassa, että ei saa luovuttaa. Jos vain oman tytön saa ensin kuntoon” -ÄITI
Ja ei, ei todellakaan ole helppoa kuunnella omalta siskolta kuinka huono ja paha perhe hänellä on ja että ainoat ihmiset jotka hänestä oikeasti välittää ja on hänelle kuin perhe ovat nämä päihde porukat.
On vaan muistettava, että se joka puhuu ei ole tällä hetkellä meidän Laura vaan sairaus.
