Viime postauksessa kerroin kuinka alamäki alkoi, ja sen että apua hakiessamme saimme aina tylyn ”emme voi auttaa” vastauksen.
Olimme siis viime kevääseen mennessä, oltu yhteydessä USEITA kertoja, poliisiin, lääkäriin, hätäkeskukseen…jokaiseen paikkaan joita mieleemme tuli. Saimme kyllä poliisit tulemaan paikalle ja ambulanssinkin jopa muutamilla kerroilla.
Syitä hätäpuheluihin on ollut lukuisia, itsetuhoiset tekstiviestit joiden jälkeen Laura ei puhelimeensa vastannut, pelottava käytös, ehkä joka hieman psykoottinen sellainen.
Kesällä saimme Lauran viettämään juhannusta kanssamme, silloin oli ollut hieman vakaampaa hetken aikaa ja elämäkin hieman helpompaa. Kunnes juhannus pyyhkiytyi kalenterista pois ja elämä palasi taas samoille raiteille, tosin entistäkin pahempana, enemmän valehtelua, vähemmän yhteydenpitoa, lisänä vielä uhkailut.
Laura oli tähän mennessä paljon velkaa niin ulosottoon kuin huumevälittäjillekin. Laura otti kotiin yhteyttä vaan rahan tarpeessa, ”Äiti sun on maksettava tämä ja tämä summa tai multa lähtee henki tai sormet tai hampaat”. Huumevelkojatkaan eivät Laurasta enää saanut sitä mitä hakivat, nuori tyttö jolla luottotiedot kunnossa->pilalla nykyään, kotoa saatua arvokastakin tavaraa (taulu telkkua, huonekaluja, läppäriä, kännykkää)->mitään näistä ei enää ole vaan kaikki on varastettu huumevelkojen takia.
Syksy jatkui samalla mallilla, jatkuvaa yhteydenpitoa poliisiin ja lääkäriin… tuloksetta, mutta eipä ole vieläkään asian suhteen luovutettu.
Kaveriporukka vaihtui ja vaihtui, niinkuin se on koko ajan vaihtunut. Välillä mennään tasaisemmin ja välillä hektisemmin, koskaan ei teidä milloin soi puhelin ja pitää lähteä hätiin, joka kerta tavallaan pelästyy puhelimen pirinää, etenkin kun tuntematon numero soittaa.
Tässä kuvaa siitä mitä tilanne on ollut miten se on pyörinyt samaa kehää, tosiaan aloitin tämän blogin kirjoituksen reilu vuosi liian myöhään ja on vaikeaa kirjoittaa koko vuoden aikana tapahtuneista asioista ensinnäkin niin, että mainitsisi kaiken.
Seuraavan postauksen myötä alan kertoa nykyhetkestä ja siitä missä nyt mennään.
Kaikki alkoi ennen joulua -13, siskoni Laura alkoi käyttäytyä oudosti, etääntyi ja valehteli jatkuvasti. Oltiin yhdessä laitettu sille ensimmäinen asunto nätiksi 18 vuotiaan asunnoksi, aiemmin käytiin siellä kahvilla ja syömässä ja leffailemassa, kaikkee sellasta mitä siskokset yleensä tekee.
Joulukuussa saatiin kuulla Lauran sotkeentuneen päihteisiin ja ei, en tarkoita pelkkää alkoholia ja tupakkaa, vaan oikeita kunnon päihteitä, aluksi se oli kai ”vain” kannabiksen kanssa pelleilyä ja sit kehiin tuli kovemmat aineet amfetamiini, pillerit, kipulaastarit….
Yritettiin puhua Lauralle järkeä, mut eihän se mitään kuunnellut, entistä kovempaa mentiin ja alaspäin.
Päästiin Tammikuussa 2014 sisälle siihen nättiin ja viihtyisään asuntoon joka hänelle puolivuotta aiemmin laitettiin. Näky oli KAMALA. Seinät pilalla, lattiat pilalla, tumppeja ja ruiskuja jokapuolella ja ei sellaista ei kuitenkaa osattu/haluttu odottaa…Silloin taidettiin ensimmäisen kerran OIKEESTI ymmärtää tilanteen vakavuus, Lauran ulkonäkö ja kaikki, kaikki se mitä Laura ennen oli, oli poissa.
Pitkin kevättä yritimme Lauraa auttaa, näimme miten hänen uudet ”ystävänsä” käyttivät Lauraa vain hyväkseen, ja se ei läheisille ole helppoa, mitään et voi tehdä, voit vain yrittää puhua ja puhua josko toinen jo oman tilanteensa näkisi ja suostuisi ottamaan vastaan apua.
Kuten on tavanomaista näissä tapauksissa, kaverit vaihtuvat koko ajan, milloinkaan ei varmuudella tiedä kenen kanssa Laura aikaansa viettää…
Kesällä Lauran asunto lähti alta, kaikki laskut oli jo jäänyt maksamatta ja asiat hoitamatta. Ja asunto korjattiin ja siistittiin meidän omaisten toimesta, ei Laura itse siihen kyennyt keskittymään.
Kaikki laskut löytyi asunnon oven edestä, juuri siitä mihin postimies oli ne jättänyt…avaamattomana tietenkin… Siivottiin kaikki neulat, kaikki laastarit ja pillerit pois, toimitettiin ne asianmukaisiin paikkoihin, voitte vaan kuvitella miltä se tuntuu, minusta siskona tai äidistä äitinä siivota Lauran elämän pilanneita huumausaineita ja niiden käyttövälineitä.
Tähän mennessä oltiin jo oltu yhteydessä moneen eri tahoon ja HUUDETTU apua siskolleni, jokakerta vastaus sama ”emme voi asialle mitään”.
KIRJOITTAMISTA JATKAN SEURAAVASSA POSTAUKSESSA, SIINÄ VIELÄ HIEMAN MENNEESTÄ KUNNES PÄÄSTÄÄN NYKYPÄIVÄÄN JA ASIOIHIN JOITA TÄLLHETKELLÄ KÄYMME LÄPI.
Kuva lainattu netistä, yksityisyyden suojaamiseksi blogissani ei esiinny tapaukseen liittyvää kuvamateriaalia.
Avainsanat: huume, päihteet, selviytyminen
Kerron teille blogissani elämästä päihde- ja mielenterveysongelmaisen ihmisen elämästä läheisen näkökulmasta ja läheisenä olosta. Ja muusta elämästä jota näiden ongelmien rinnalla elelen.
Tarkoitus on:
- Kertoa totuudenmukaisesti erilaisista tilanteista, tapauksista ja keinoista joilla olemme yrittäneet läheistäni auttaa.
- Toivon myös että joku, joka ehkä on samassa tilanteessa, saisi tästä voimaa jatkaa, IKINÄ EI SAA LUOVUTTAA!
- Sinulle jolla on ystävä, joka elää samanlaisesa tilanteessa kanssani, hänellä ei ole ehkä juuri nyt voimia viettää bessu aikaa kanssasi, mutta hän ei ole unohtanut sinua.
- Sinä joka käytät päiheitä, näin se vaikuttaa läheisiisi.
- Nimet jotka mahdollisesti esiintyy tässä blogissa on muutettu.
- Kuvat jotka esiintyy eivät liity tapaukseen.
- Lukekaa, pohtikaa, ymmärtäkää ja antakaa omia näkökulmianne. En ole ennen kirjoittanut blogia, mutta kokeillaan.
- Ennen kaikkea on muistettava oma jaksaminen, muistettava ottaa hyvistä hetkistä kiinni ja unohtaa murheet. Sitten jaksaa taas entistä vahvempana!
Avainsanat: huume helvetti, mielenterveys, päihde elämää, sisko
