Uusien suurien asioiden käsittelyä ja lokerointia
Tähän aiheeseen on vaikea hakea kohtaa mistä aloittaa.
Jos aloitan siitä, että eletään syyskuun loppua ja katkaisuhoidosta ja kuntoutuksesta on aikaa muutama kuukausi. Jotenkin kesän hienoimpia muistoja on se kun saatiin Laura hoitoon ja se kun saatiin Laura hoidosta pois 🙂
Tehtiin yhdessä kesälomareissukin Joensuuhun, meitä oli matkassa koko roitti; Minä, mun mies, äiti, meidän kasvatti-isä, Laura, meen mummu ja ukki ja sit vielä porukan kruunas porukoiden kissa ja meidän koira, nyt ehkä mietittekin että millä ihmeellä meidän koko porukka matkaan mahtui, noo mummu ja ukki vuokrasi meille asuntoauton ja sillä sitten paineltiin menemään pitkin teitä! 🙂 IHANA KESÄ <3
Tosin tuntuu että koko kesän on koittanut käsitellä tätä vauva uutista, en ymmärrä miten sen käsittämiseen on mennyt niin paljon aikaa. Kai se johtuu siitä, että on tapahtunut niin paljon kaikenlaista jossa omat aivot ei vaan oo pysynyt perässä. Aluks mulle oli jo tosi rankkaa edes puhua vauva asioista, koska se asia ei jollain tavalla ollu menny mun ymmärrykseen asti ja kun se ei ollu tavottanu mun ymmärrystä oli se omalla tavallaan ahdistava aihe. Kaipasin sitä, että saan jäsentää omassa päässäni nää asiat rauhassa ilman että kukaan tyrkyttää mulle koko ajan sanaa vauva tai vaipat tai tai tai, tuntu et mitä enemmän sitä tyrkytettiin sitä kauemmas mun oma suojelumekanismi asiaa työnsi. Yritin selittää ihmisille että kun en vaan pysty keskustelee asiasta ennenku se on jollain tavalla järkevästi mun omissa ajatuksissa ja etten voi saada sitä järjestykseen jos en saa siihen tarvitsemaani omaa aikaa. Joka ei missään kohtaa tarkoita sitä ettenkö oli ylpee täti lapselle, todellakin olen, mut että jaksan olla ylpee kun se pieni syntyy täytyi mun saada se oma breikki vetää henkee.
Oon ehkä viimeviikkoina vasta alkanu olee sujut tän asian kans, kiitos siitä mun perheelle jotka ainakin joissain määrin ymmärsi mun pointin pienestä tauosta. Tottakai mä haluan puhua tulevasta siskon lapsesta ja hehkuttaa sitä, mutta vasta sitten kun mun oma tunne siihen on oikeesti kunnolla pelissä mukana.
Tänään olikin siskolla sitten ultra, jossa selvisi sukupuoli; meidän suku saa viimein jäbäleissön energiaa! MÄ NIIN TIESIN ALUSTA ASTI SEN! <3
Onhan tossa tullut jo vankilastakin kirjettä yhdeltä noista Lauran päihde elämän sälleistä… Siinä pääsi taas isosisko kirjoituspuuhiin kun vankilaan sain rustata runoa siitä että pysyy nyt kaukana Laurasta kun vihdoin alkaa eämä hymyillä, toki kehotin tätäkin tyyppiä laittamaan asiansa kuntoon ja tiedän että hänkin on pohjimmiltaan ihan hyvä tyyppi…. mutta… nyt ei voida ottaa yhtään riskiä!
Se mitä oon jankuttanut koko ajan niin jankutan vieläkin! Nyt on niin hyvä istuu tässä sohvan reunalla kirjottelemassa tätä liibalaabaa tänne nettiin, kun tiedän missä mun sisko on ja et sillä on kaikki nyt hyvin! 🙂 JOTEN MUISTAKAA, ÄLKÄÄ IKINÄ MILLOINKAAN LUOVUTTAKO! NIIN KAUAN KUN ON ELÄMÄÄ ON TOIVOA!
”Niin kauan kun on elämää on toivoa ja niin kauan kun on toivoa, on myös elämää”
”Antaa tulla, mä kestän sadetta, nyt ootan vaan parempia päiviä”
